Harrin ja Oliverin matkassa Challenge Tourilla

20.04.2018

Challenge Tour 2018, Kunming, Yunnan, Kiina, Lakeview Yulongwan Golf Club

Tämä juttu kannattaa muuten lukea loppuun asti. Ja sitten itse asiaan.

Valkoinen Opel Insignia starttasi Mikkelistä maanantaina klo 11 paikallista aikaa kohti Porvoota, josta Antero Lindell heitti minut ja Oliverin lentokentälle. Sinivalkoisin siivin yölennolla Pekingin kautta Kunmingiin. Pekingissä oli 5 tuntia aikaa vaihtaa konetta. Ja hyvä että oli. Passintarkastuksessa vierähti jonossa noin tunti. Siitä junaan ja laukkuterminaaliin. Seuraavaksi oli edessä terminaalin vaihto. Se kesti bussilla vartin verran. Hippasen laajempi lentokenttäalue.

Kunming sijaitsee Etelä-Kiinassa vuoristoalueella. Naapureina Laos sekä Vietnam ja Tiibetkin on lähistöllä. Niinpä lento kesti vaivaiset 4 tuntia China Eastern -yhtiöllä. Reilun tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme  hotelliin hämärän jo laskeutuessa. Matkustus oli kestänyt 27 tuntia. Uni tuli heti.

Herätyskello ehdittiin kuitenkin säätämään soimaan klo 5.30! Suomessa kello oli 00.30 ja me lähdimme kohti harjoituskierrosta! Eipä jäänyt aikaa säätää jet lagia. No töihinhän tänne oltiin tultu eikä lepäämään. Aikainen herätys sen takia, että Pro am oli iltapäivällä ja kentän oli oltava tyhjä klo 12.30.

Työpari harkkarundilla.

Kentälle saavuttuamme totesimme Oliverin ja Kim Koivun kanssa, että puitteet on huikeat. Klubirakennuksessa ei oltu marmoria säästelty. Range avautui suoraan talosta. Ymmärsit aivan oikein. Ei ollut mitään ovia tai seiniä. Lämpötila kun ilmeisesti on plussan puolella koko vuoden ja vartiointi pelaa 24/7. Kenttä jatkoi samaa linjaa. Suunnittelu- ja rakennusvaiheessa oli tehty mitä rahalla saa. Kun teet golfkentän vuoristoon niin eihän siitä toki tasaista tule. Tämä taas edesauttoi huikeisiin maisemiin. Väylät kulkivat vuoren rinteillä 2 000 metrin korkeudessa. Onneksi cäddie Marjala oli hiihtänyt murtsikkapalikoillaan 1700 km talven aikana ja kuntokuuri päättyi juuri ennen matkalle lähtöä. Sykemittari näytti, että neljässä ja puolessa tunnissa kului 2200 kilokaloria. Kulutus vastasi 35 km:n hiihtolenkkiä. Aina lähdettäessä talsimaan ylämäkeä oli pulssi 90%:n työmäärällä. Hyvissä voimissa pääsin kuitenkin maaliin.

Klubilta oli lyhyt matka Rangelle. Ei ollut ovia eikä seiniä. Eikä pakkasasteita.

Kenttä oli arvostettu rankingissa korkealle. Ja sen huomasi.

 

Aamiaispöydästäkin oli hyvät näkymät Rangelle

Jo harjoituskierroksella selvisi, että tulokset tehdään griineille lähestymisissä ja puttaamalla. Myös keskipäivällä voimistuva tuuli näyttelee isoa roolia. Kentän korkeuseroista voi sanoa, että 18 väylän teepaikan ja greenin korkeusero on 67 metriä! Kokonaiskorkeuseroa kentällä on noin 100 metriä. Sitä sitten talsittiin ylös ja alas. Kahdessa paikassa oli järjestetty kuljetus. Toinen ylämäkeen siirryttäessä väylältä nro 2 kolmosen tiiboxiin ja toinen mainitsemallani väylällä nro 18 tultaessa serpentiiniä alamäkeen. Helpotusta ei tuonut suoraan ylhäältä keskipäivällä paahtanut aurinko lämpötilan ollessa varjossa hieman päälle 25 astetta. Kivaa vaihtelua, kun lähti liikkeelle Suomen keväisistä ja lumisista maisemista. Sen verran zeniitistä paistanut mollukka pääsi yllättämään, että korvalehdet paloivat. Ei nimittäin ollut päänuppi tekemässä varjoa, kuten normaalisti pohjoisen kesässä.

Väylät risteilivät vuoren rinteillä. Laittoi cädin välillä hengästymään.

 

Näin lähtee oliverin draivi.

 

Viimeisellä väylällä oli korkeuseroa 67 metriä. 400 metrinen päälle lyötävä par 4. Jos uskalsi.

Media oli kiinnostunut Samoojan Kallesta ja syynä oli kolmas sija edeltäneessä Kenian osakilpailussa. Kalle oli kutsunut keskiviikon mediapäivään kaverikseen Oliverin. Kolmen tunnin sessiossa oli kuvauksia eri kohteissa kahden kiinalaisen golfarin kanssa ja rentoa oleskelua huvipuiston laitteissa. Lopuksi tarjoiltiin kiinalainen perinneateria kolmelle urhoolliselle golfarille. Gurmeeta paikallisille, mutta ei eurooppalaiseen makuun. Kalle ja Oliver välttivät tuon ruokailun tiiausajan painaessa päälle. Kuvat kuitenkin saatiin ja isännät olivat tyytyväisiä. Allekirjoittanutkin pääsi mediareissulle mukaan, mutta ei suostunut benji-hyppyyn, vaikka sellainenkin olisi ollut tarjolla. Eivät muuten hypänneet pelimiehetkään, mutta kiinalainen cäddie vei pisteet kotiin siinä lajissa.

Itse kisasta ei meidän parivaljakolle tällä kertaa jäänyt oikein mitään käteen. Cut-raja jäi kolmella lyönnillä yläpuolelle ja viikonloppu tiesi treenisessioita Oliverille. Allekirjoittanutkin pääsi chippailemaan. Taisin yllättää/vakuuttaa Oliverin taidoillani kun hän ehdotti pientä kisaa. Piti chipata lipun ohi ja rullittaa ”bänkin” kautta pallo kuppiin. Vain osumat reikään kelpasivat ja panoksena oli lounas paikallisessa. Minulla oli käytössä 5 palloa ja Oliverilla 2. Sain aloittaa ja heti toinen kuppiin!! Oliver sai, loistavista yrityksistä huolimatta, vain lähelle ja olin voittanut yhden maamme parhaista lähipelaajista!! Rehdisti annoin sitten revanssin ja tietäähän sen, miten siinä kävi. Jäi kuitenkin hyvä mieli. Siis minulle.

Viimeisenä päivänä seurasimme range- ja puttiharjoittelun lomassa Kim Koivun ja Kalle Samoojan edesottamuksia. Kalle suoriutui hyvällä perusvedolla sijalle 15. Kim Koivu puolestaan pelasi viimeisessä, hermoja raastavassa lähdössä loistavaa peliä heti ensiväylistä lähtien. Viiden väylän jälkeen hän oli finaalikierrosta viisi alle! Mikään ei silti ollut vielä varmaa. Kim hoiti kuitenkin isännän ottein voiton kotiin. Johto säilyi kaiken aikaa 2-4 lyönnissä ja oli viimeiselle väylälle tultaessa juuri mainitut neljä lyöntiä. Nähtyämme Kimin avauksen osuvan väylään oli peli ratkennut ja ”par oli vain muodollisuus”. Erään selostajalegendan fraasia käyttääkseni.

Voittaja Kim Koivu ja kiinalaisfani.

Reissun viimeiset kommervenkit olivat kuitenkin vielä edessä. Lentokenttävirkailijan töpeksinnän takia olimme Oliverin kanssa myöhästyä Kunmingissa lentokoneesta. Boardingin alkaessa olimme jumissa securityssä, koska boardinpassimme oli virheellisesti täytetty. Puuttui kuulemma jokin koodi ja heidän järjestelmänsä ei tunnistanut meitä. Siitä alkoikin juoksut ympäri lähtöaulan tiskejä kiinalaisen naisvirkailijan perässä. Hänen juoksutyylistään tuli mieleen joskus 20 vuotta sitten 10 000 metrillä ME-aikoja juosseet kiinattaret. Käsi veivasi sivulla ja vauhtia riitti ihan hyvin. Lopulta pääsimme ohi tarkastusten ja tulimme keskellä lentokenttää odottavalle China Easternin koneelle. Yksityiskuljetuksella tietenkin.

Eikä tässä vielä kaikki – sanotaan televisiossakin. Taitaa olla sama sanonta käytössä Aasiassakin. Tätä kirjoittaessani on Suomeen tulostani kulunut tasan 3 vuorokautta ja matkalaukkuni on juuri saapumassa Mikkelin matkahuoltoon. Kiitos tuon samaisen Kunmingin kenttävirkailijan. Onneksi se oli minun matkalaukkuni eikä Oliverin bägi. Hän nimittäin on lentänyt tänään Turkkiin treenaamaan valmentajansa Juha Juvosen kanssa. Minä seuraan perässä sunnuntai-iltana klo 23.50 lähtevällä koneella isä Anteron kanssa. Oli muuten puhetta, että harkkakierros olisi tosiaankin vasta maanantaina iltapäivällä! Tällainen reissu sitten tällä kertaa.

Lopuksi raotan pienen salaisuuden verhon. Liittyen syntymäpäiviini. Hartzan Open pelataan Annilassa lauantaina 26. toukokuuta. Ilmoittautumalla kisaan mukaan saatte pelata yhden väylän Oliver Lindellin kanssa. Hän on pyynnöstäni ystävällisesti lupautunut ”Meet the Pro” – tapahtumaan. Voitte tutustua häneen ja samalla nähdä läheltä huippugolfia.

Nähdään mekin.

Harri

Tapahtumat

Seuraava tapahtuma: