Oliver Lindellin kanssa European Tourilla Joburg Openissa Etelä-Afrikassa

Matka ja tulo Johannesburgiin

Autoni starttasi Mikkelistä lauantaina 2.12. keskeltä 20 sentin lumikinoksia. Edellisiltana olin hiihtänyt vaimoni kanssa cäddien kuntoa rakentavan 10 km:n lenkin räntäsateessa. Tapasin Oliverin ja taustajoukot Porvoossa joulukadun avajaisissa. Opel jäi Porvooseen ja menimme isä- Anteron kyydillä kentälle. Tällä kertaa Turkish Airlines sai kunnian lentää meidät kohteeseemme Johannesburgiin. Hyvinhän se meni yhdellä pompulla Istanbulin kautta. Matkustustaktiikkana oli, että ennen Bosporin salmea ei vaivuta uneen. Vasta Afrikan yllä, koska jatkolento lähti klo 02.10 ja olisi perillä sunnuntaina klo 11.30. Oliver pysyi sovitussa taktiikassa 100%:sti. Nukahti heti ja heräsi vasta vartti ennen laskeutumista: ”Ollaanks kohta perillä?” Taisi olla armeijallakin vaikutusta nuoren miehen unenlahjoihin.

Pakollisten tullimuodollisuuksien jälkeen odotti kisajärjestäjien kyyti ja puolen tunnin ajomatka kisahotelliin Hilton Randparkiin. Majoittumisen, ruokailun ja pienen levon jälkeen lähdimme kohti tenniskenttää. Virtaa kun oli hyvin jäljellä vuorokauden matkustuksen jäljiltä! Tai ainakin toisella meistä. Cäddie pääsi melkein yllättämään. Ottelu, tai siis erä, päättyi 7-6 nuoruuden hyväksi.  Tiebrake ei myöskään ollut läpihuutojuttu (7-4) sisältäen jopa muutaman hienon pallorallin. Illalla vielä kevyt salijumppa/venyttely ja katseet kohti ensimmäistä harjoituskierrosta. Kilpakumppaneita on tässä kisassa 240. Yllättävän vähän on ollut havaintoja heistä näin sunnuntaina.

Maanantai 4.12.2017

Herätys klo 5.45. Aamiainen 6.30 ja siitä kuljetus kentälle klo 7.00. Rekisteröitymiset, yardagebook ja kohti ykköstiitä. Mukaan kierrokselle tuli Tapio ”Hattu” Pulkkanen. Cäddienä Hatulla oli Riku Mattila.

Tänään pelataan se pitempi eli 6944 metriä pitkä Firethorn. Kenttä osoittautui hyväkuntoiseksi, mutta kireäksi ja täysiveriseksi kisakentäksi. Vaikka Oliverin draivi on hyvässä tikissä, tulee väyläosumia melko vähän. Syykin on selvä. Väylien keskileveys on 15 metrin luokkaa. Toinen ongelma kierroksen alussa oli, että lähestymislyönnit tahtoivat mennä pitkäksi. Syy tähänkin selviää. Ollaan 1760 metrin korkeudessa ja pallo lensi pidemmälle kuin normaalisti. Siitä johtui myös cädin pulssin yllättävä kohoaminen ensimmäisillä väylillä. Eihän kunnossa pitänyt olla mitään vikaa. Hiihtoharjoittelukin oli aloitettu Mikkelissä jo viikko sitten ja takana peräti neljä lenkkiä.

Kierroksen lopussa todettiin, että mikäli tuon kentän pelaa alle parin, niin peliin voi olla tyytyväinen.

Kierroksen jälkeen pelaajat menivät ruokailemaan Players Loungeen ja me Rikun kanssa suuntasimme cädeille varattuun Caddies Loungeen. Ruoka oli ainakin meidän puolella hyvää ja ravitsevaa. Yleisenä huomiona ja erona Challenge Touriin voi todeta, että kaikki on vähän ”isompaa” ja tulevan kisatunnelman voi aistia samalla, kun viimeistelyjä tehdään joka puolella.

Treenien jälkeen matkasimme hotellille poliisisaattueessa! Erikoiseksi sen teki huomio, että saattueessa ei ollut muita kuin Oliver ja minä. Järjestäjät eivät halua näköjään ottaa mitään riskejä turvallisuuden suhteen. Toinen havainto oli, että auton ovet napsahtivat lukkoon, kun lähdettiin liikkeelle. Hotellilla odotti pieni leikkimielinen tennismatsi. Hävisin ilmeisesti tahallani, sillä pelaajan mieli on pidettävä hyvässä moodissa.

Tiistai 5.12.2017

Jälleen ylös klo 5.45, koska tee off Bushwillow –kentällä on jo klo 7.40. Tarkoituksena on pelata Samoojan Kallen kanssa 9 väylää. Enempää ei ehdi ProAm:n takia. Kalle sai paikan viimeisten joukossa ja saapui Johannesburgiin hetki sitten. On hienoa, että suomalaisia on ET:n kisassa mukana kaikkiaan 4 pelaajaa. Taitaa olla jonkin sortin Suomen ennätys. Neljäntenä pelaajana mukana on itseoikeutetusti Mikko Korhonen. Siis huomatkaa: neljä pelaajaa ilman Mikko Ilosta!

Aamulla hotellihuoneen verhoa raottaessa oli pakko todeta, että norjalaisten sääennusteet pitävät paikkansa. Vesisade alkoi eilen illalla ja sen pitäisi jatkua keskiviikkoaamuun.

Bushwillow`lla tosiaan kierrettiin reiät 10-18. Kentästä voi todeta, että samankaltainen kuin eilinenkin, mutta avausten jälkeen jää lähestymiseen hieman vähemmän matkaa. Väyläleikkuut on toki tälläkin kentällä tehty kapeiksi. Metsää on enemmän ja se tulee lähemmäksi väyliä. Tarkkaa peliä tarvitaan. Viimeinen par 5, eli väylä 17, on mielenkiintoinen kakkoslyönnin suhteen, mikäli mielii toisella lyönnillä griinille. Tulosuunnassa kapea viheriö on heti veden takana ja lyönnillä on mittaa n. 200 metriä. Tänään pallo meni Oliverilla griinipompusta takaraffiin.

Kierroksen jälkeen tehtiin videotervehdys Virvikin pikkujouluihin. Treeneissä rangella todettiin, että lyönnit kisaa varten ovat kohdillaan. Puttitreeneissä otettiin pieni haastekisa ja sain kuin sainkin Oliverin puttaamaan kerran kolme puttia enkä joutunut maksamaan lounaita.

Keskiviikko 6.12.2017

Hyvää 100-vuotissyntymäpäivää SUOMI ja suomalaiset. Johannesburgissa itsenäisyyttä juhlitaan työn merkeissä. Annoimme kuitenkin itsellemme näin juhlapäivänä mahdollisuuden nukkua jopa klo yhdeksään. Tosin huoneen seniorina olin hereillä jo kolme tuntia ennen herätystä. Aamupalan jälkeen BMW X5:llä kohti kenttää. Missä olivat etujoukot vilkkuvaloineen? Emme kuitenkaan tunteneet turvattomuuden tunnetta, koska lukot napsahtivat taas kiinni.

Pelasimme Bushwillow`n 1-9, jonka jälkeen ruokailemaan. Tapasimme muut suomalaiset ja lyöttäydyimme mukaan pelaamaan vielä Firethorn`in 1-9. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä nyt näki Oliverista, että kisa alkaa huomenna ja nuori mies syttyy myös henkisesti. Oliver pelasi etuysin jopa -4, mutta vielä paremmin tykittivät ET-pelaajat Pulkkanen ja Korhonen. Leikkimielisen parikisan voitto meni ET-pelaajille ja Oliver ja Kalle saivat kaivaa kuvettaan ysigriinillä.

.
Päivän kunniaksi otettiin valokuva, jossa tämän hetken suomalaisgolfareiden TOP 5:stä oli paikalla ranking nro 1 (Tapio Pulkkanen), nro 2 (Mikko Korhonen), nro 4 (Oliver Lindell), ja nro 5 (Kalle Samooja). Vain Mikko Ilonen ei ollut kisaamassa täällä.

Vielä ennen pimeän tuloa ehdimme tenniskentällekin, mutta sadekuuro ajoi meidät sisätiloihin ja katsomaan läppäriltä Linnan juhlia. Voin sanoa, että tämä itsenäisyyspäivä oli kohdallani yksi erikoisimmista. Kaksi muuta TOP 3:een mahtuvaa ovat tietenkin olleet, kun olin kadettina mukana juhlissa vuonna 1980. Toinen mieleen painunut 6.12 on, kun annoimme virka-apua poliisille erään pommiuhkauksen takia Lohjalla 1980-luvulla.

Torstai 7.12.2017

Juhlapäivä, koska kisa alkaa. Startti Firethorn-kentällä on klo 13.00. Ennen sitä kuitenkin Bemari sai kyytiä, kun poliisit ajoivat jälleen sireenit ulvoen edessä. Olimme jälleen ainoat, joita kyydittiin ”saattueessa” kohti kenttää.

Ennen avausta Oliver myönsi, että jännittää pikkuisen normaalia enemmän. Rauta 2:lla lähti kuitenkin liiankin hyvä lyönti. Adrenaliinia taisi olla sen verran liikaa, että pallo sujahti 251 metrin päässä odottavaan takabunkkeriin. Bogilla liikkeelle, mutta se jäikin sitten kierroksen ainoaksi. Tämän jälkeen olotila vaihtui hetkeksi liian flegmaattiseksi, kunnes väylällä nro 3 upposi pitkä par-putti sisään. Tästä saatiinkin hyvä vire päälle ja birkkuja alkoi tulla hyvään tahtiin. Putteri kävi kuumana ja puttilinjat luettiin oikein yhdessä keskustellen.

Avaukset olivat koko kierroksella todella hyviä. Ne olivat joko väylällä (7 kpl) tai sitten ihan vieressä (2 semiraffissa ja 5 raffissa). Tästä oli hyvä rakentaa peliä. Myös rauta- ja wedgepeli olivat kohdillaan. Griiniosumia oli 15 ja putteja kertyi 27 kpl. Lopputulos 66 on päivän paras tulos Firethorn-kentällä. Samaan tulokseen ylsi mm. Mikko Korhonen. Kun vielä Tapio Pulkkanen teki -6 Buswillow`lla niin, yllätys, yllätys, ensimmäisen kierroksen jälkeen kärkikymmenikössä liehui kolme Suomen lippua! Hyvillä mielin kohti Hiltonia ja valmistautumaan seuraavaan päivään. Hotellin aulassa peukuteltiin Korhosen ja Pulkkasen tiimien kanssa. Herrat olivat cädeineen menossa illalliselle nurkan takana olevaan pihviravintolaan. Me tyydyimme hotellin antimiin. Ilokseni totesin, että tuloksemme oli huomioitu Suomessa ja sain vastailla muutamiin tekstiviesteihin ja WhatsAppeihin. Kiitos niistä.

Kuvassa ”mailapojan ” kirjaamat lyönnit ET:lla tehtävän pelaajien pelin tilastointia varten.

Perjantai 8.12.2017

Toinen kisapäivä. Herätys klo 6.30. Oliver salille herättelemään kroppaa. Cädille venyttelyä huoneessa. Aamupalan kautta kohti kenttää klo 8.00 kuljetuksella. Bushwillow`n ykköstiiltä ulos klo 9.30. Samat pelikaverit, Callum Tarren (ENG) ja kotimaassaan kisaava Daniel Greene, jotka lähtevät tilanteesta -2.

Ensimmäinen väylä meni hienosti. Par 5, draivi väylälle, matkaa lipulle 204m. Rauta 6 lähti lipun linjaan, mutta jäi 10 metrin päähän raffiin. Chippi koriin ja eagle nosti tilanteeseen -8. Taidettiin olla hetkellisesti kärkikahinoissa. Seuraavalle par, mutta kolmosväylällä lähestyminen hieman oikealle ja pallo ui vedessä. Tuplabogey. Tänään eivät avaukset eikä rautapelikään ollut loistokasta, kuten eilen. Niinpä korttiin rapsahteli luvattoman paljon bogeja. Onneksi puttipeli toimi ja myös birkkuja tuli 4 kappaletta. Viimeisellä reiällä oli eväät birkkuun, mutta käsittämättömästi lähestyminen ilmassa 15m yli lipun ja haasteelliseen paikkaan takaraffiin. Bogey. Päivän tulos +1, mutta hienosti kuitenkin läpi CUT:sta kahden lyönnin marginaalilla.

Oliver on pelannut 2 ET:n kisaa ja läpäissyt CUT:n kummallakin kerralla. Itse olen nyt neljännessä kisassa Oliverin cäddienä ja CUT on selvitetty joka kerta. Hyvää settiä kummaltakin.

Pelikavereista Callum ei selviytynyt viikonlopun peleihin, mutta Daniel pusersi itsensä samaan kokonaistulokseen Oliverin kanssa. Toinen kierros jäi ukkosen vuoksi kesken. Tällä hetkellä sijoitus on 36. Tour lähetti infoa, että 3. kierros alkaa aikaisintaan klo 9 sekä 1. että 10. tiiltä. On varauduttava, että lähtömme on lähellä klo 9.00. Tänään oli lämmintä alle 20 astetta. Huomenna on luvassa +23 astetta. Siis shortsikelit luvassa cädille.

Lauantai 9.12.2017

Oltiin valmiina, kun aika koitti. Klo 8.50 tuli tieto, että startti on klo 9.10 tiiltä 10. Pelikavereina vanha tuttu Daniel Greene ja lajia seuranneille tuttu vuosien varrelta, Ross McGowan. Ross on mukavan tuntuinen herrasmies Englannista. Tuuli koveni ja lähestymiset vaikeutuivat. Pari väärää mailavalintaa ja toisesta tuloksena bogey. Par 5:set kuitenkin tuottivat birdiet ja olimme tuloksessa -6. Kaikki oli vielä mahdollista hyvään nousuun. Huonot avaukset kahdella viimeisellä väylällä aiheuttivat bogit ja kokonaissaldo on -4 sijoituksen ollessa 60. Tämä kuitenkin riitti selvittämään kisan toisen CUTin. Kierroksen alussa näet ilmoitettiin, että tänään tullaan karsimaan noin 10 pelaajaa. Uusi CUT tulee olemaan sijoituksessa 72 + ties. Totesimme Oliverin kanssa, että raja on lyönnin päässä, mutta ei anneta sen häiritä. Meillähän oli tarkoituksena saada nousua aikaan tuloslistalla. Nousua ei tullut vaikka tiukille se kuitenkin meni. Toiseksi viimeiselle bogey. Viimeisellä avaus pahaan raffiin, josta lyönti vajaaksi bunkkeriin. Oliver kysäisi viheriön vieressä, että ”missataanko cut jos tehdään tupla?” Ja samaan hengenvetoon, että ”puttaanko vai chippaanko?” Vastasin, että ”Tupla ei ole vaihtoehto. Sinulla on chippi toiminut varmasti. Mennäänkö sillä?” Chipillä mentiin ja se päätyi 3 sentin päähän reiästä. Kisan toinen CUT selvitetty.

Pelikavereilla oli tosi hyvä päivä. Varmaa draivia ja jatkuvasti erittäin pitkiä putteja sisään. He nousivatkin tuloslistalla sijan 10 tuntumaan. Hotellille palattuamme katselimme Hatun ja kärkiryhmän peliä viimeiset kolme väylää. On muuten ihan eri fiilis katsella, kun on itse juuri kävellyt kentällä ja kaikki lippujen paikat ja griinien kallistukset on muistissa. Valitettavasti Pulkkanenkin pelasi Oliverin tapaan +1 ja menetti hieman asemiaan. Jatkaa kuitenkin sijalta 5 ja omaa vielä mahdollisuuden The British Open- paikkaan Carnoustiin. The Open- kutsun saa kisan 3 parasta. Korhonen pelasi +3 ja TV:stä kuului kommentti cäddie Karri Ahokkaalle: ”No, olis voinu olla huonomminkin”.

Sitten vielä ennen illallista cäddie uudelleen töihin. Jälleen pelattiin reilu tunti tennistä. Hilton ei ole vieläkään pystynyt hankkimaan uusia tennispalloja. Kahdella ”munkilla” on vaan pärjättävä. Toinen niistäkin hajosi.

Illalla on sitten ohjelmassa pakkaaminen ja aamulla matkalaukut mukaan. Kisastartti klo 7.30, tee nro 1. Kyyti lentokentälle on tilattu klo 16.00:ksi

Sunnuntai 10.12.2017

Herätyskello soi jo klo 5.00. Tänään pelikavereina ruotsalainen Jens Fahrbrink ja Daniel Brooks (ENG). Nämä kaverit osoittautuivat melko tosikoiksi ja juttua ei tahtonut tulla ollenkaan. Putti heillä kyllä upposi. Sitä vastoin meillä oli vaikea saada puttia kohdalleen. Oliver löi palloa hyvin ja 15 griiniosumaa antoi mahdollisuuksia hyväänkin tuloksentekoon, mutta 8 ohi mennyttä puttia 3-5 metristä tuhosi suunnitellun nousun tuloslistalla. Lopullinen sijoitus on 69. Rahaa kertyy rahtusen alle 2000 euroa.

Tunti maaliintulomme jälkeen kisa keskeytettiin ukkosen vuoksi. Ennen lentokentälle lähtöä toivotimme Pulkkaselle ja Korhoselle hyvät tsempit loppuväylille. Matkalla kentälle näimme, kuinka tumma ukkospilvi lähestyi Randparkin golfkenttää. Kävikin niin, että kisaa jatkettiin vasta maanantaina, koska se oli nimetty varapäiväksi. Korhosen Mikko nousi tuloksissa sijalle 13. Tapio Pulkkanen taisteli hienosti ja oli lopputuloksissa jaetulla kolmannella sijalla. Upea suoritus. Valitettavasti Tapio ei saanut kutsua The Openiin, sillä hän on maailman rankingissa 5 sijaa alempana kuin saman tuloksen pelannut Shaun Norris (RSA). Toivottavasti Hattu-Tapio saa tuon kutsun myöhemmin avautuvilla mahdollisuuksilla. Hieman lohtua tuo varmaan tilille kirjautunut 62 930 euron palkintoraha. Kisan voitti Intian Shubhankar Sharma. Toiseksi pelasi jo minullekin CT:lta tutuksi tullut sympaattinen Erik Van Rooyen (RSA).

Lensimme Oliverin kanssa yöllä Afrikan yli ja olimme aikaisin aamulla Istanbulissa. Helsinkiin Turkish Airlines laskeutui maanantaina klo 12.00. Tulin Porvoon kautta Mikkeliin ja matkustusta kertyi yhteensä 29 tuntia.

Miten tästä eteenpäin?

Oliverin ja cädin yhteistyö on sujunut sen verran hyvin, että jatkoa näissä merkeissä seuraa vuonna 2018. Ilmeisesti seuraava yhteinen kisamme on CT:n turnaus Turkissa huhtikuun lopussa. Sitä ennen Oliver käy pelaamassa Keniassa. Valitettavan yhteensattuman vuoksi allekirjoittanut ei pääse mukaan. Olemme tuolloin hiihtelemässä vaimon kanssa Lapin keväthangilla.

Laittakaa rohkeasti viestejä tulemaan kisaviikkojen aikana. Välitän niitä Oliverille ja vastailen niihin parhaani mukaan. Oliver toivoi, että virvikiläiset tulisivat kannustamaan häntä elokuussa Vierumäelle. Samaa toivon myös Teiltä gpläiset.

Nähdään.

Cäddie Harri Marjala

Hyvät tavat kunniaan.

Golfin suurkuluttajat ovat varmaan tietoisia ripeään pelaamiseen liittyvästä kirjoittelusta, jota varsinkin Golflehdessä 3/2016 julkaistu artikkeli pelinopeudesta on poikinut. Hyvä niin. Hyvän pelinopeuden ylläpitäminen on vaalimisen arvoinen asia. Joitain ohjeita on yritetty kirjoittaa tästäkin asiasta Annilan golfkeskuksen kotisivuille. Löytyy kohdasta Pelaaminen, golfin etiketti. Lisäksi muistuu mieleen blogikirjoitukseni heinäkuulta 2015.

Olen kuitenkin joutunut pohtimaan asiaa myös hieman toisesta näkökulmasta; kenellä itse asiassa on oikeus hoputtaa muita pelaajia ja miten tuo asia pitäisi tuoda esille. Kategorisen selvää on, että yksittäisellä pelaajalla ei ole siihen oikeutta. Asia kuuluu kilpailussa valvojalle tai tuomarille, muutoin kenttähenkilökunnalle, ja muut pitäkööt mölyt mahassaan. Miten se asia sitten tuodaan esille, on opastamisen ja neuvomisen kautta.

Omaa pelinopeuttaan epäilevien on syytä kiinnittää huomiota siihen, mitä edessä päin tapahtuu. Jos oman ryhmän edessä on tyhjää tilaa, se voi olla merkki hitaasta pelistä. Samalla se antaa mahdollisuuden antaa takanatuleville ohituslupa. Takanatulevien on puolestaan turha kiivailla, jos edellä menevä ryhmä etenee kentän tahdissa. Kahden ryhmä nyt vain pelaa nopeammin kuin kolmen tai neljän pelaajan ryhmä. Vaikka ryhmien etenemisnopeus kentällä muodostuukin samaksi, kokee takana tuleva ryhmä pelissään haitariliikettä, kun pelirytmi muodostuu eri kokoisilla ryhmillä erilaiseksi.

Seuramme vastuuhenkilöt ovat pyrkineet määrätietoisesti houkuttelemaan uusia harrastajia golfin pariin. Niin nuoria kuin varttuneempiakin harrastajia. Jo tämänkin asian vuoksi on selvä, että kapteenina olen valinnut puoleni; olen vasta-alkajien puolella tässäkin asiassa. Jokainen meistä on joskus aloittanut tämän lajin ja kokenut siihen liittyvät haasteet. En voi kerta kaikkiaan sallia että kokeneemmat pelaajat lisäävät golf-taipaleella ensiaskeleitaan ottavien tuskaa hoputtamalla heitä tai äyskimällä. En jaksa edes tuntea myötähäpeää näiden kokeneempien pelureiden puolesta.

Jukka Röyti, kapteeni

Mietteitä pelistä ja sen sujuvuudesta

Jouhevasti etenevä peli edesauttaa ratkaisevasti nautinnollisen golf-elämyksen syntymistä olkoon kysymys kilpailusta tai harjoituskierroksista. Hidas pelaaminen saattaa viedä kaikilta peli-ilon.

Heinäkuun vilkkaaseen kilpailutoimintaan liittyen kilpailutoiminnasta vastaavat ovat joutuneet tutkimaan ns. hitaan pelaamisen ongelmaa. Lisäksi on tullut tietoon pelihuumoria latistavia ”hoputtamiskehotuksia” ja äärimmäisen tökeröä edellä menevän ryhmän kannoille lyömistä. Täydellä kentällä nämä kaikki ovat turhia ilmiöitä.

Kilpailuissa vastuu siitä, että tapahtuma etenee aikataulussa, on järjestäjällä. Kilpailun johtaja tai tuomari tarkkailevat ryhmien etenemistä ja puuttuvat tarvittaessa hitaaseen pelaamiseen. Pelinopeutta verrataan laadittuihin ihanneaikatauluihin, jotka mahdollistavat jokaiselle riittävästi aikaa valmistautua omaan lyöntiin, ollaan sitten tiiauspaikalla, väylällä tai viheriöllä. On kuitenkin selvää, että kaikkinaiset häiriöt, kuten pallojen etsiminen, vapautuminen pelaamattomasta paikasta ja siitä aiheutuva tuumailu ym. ”syövät” ryhmän kokonaispeliaikaa, joka täytyy siis kompensoida muutoin ripeällä ja rationaalisella etenemisellä.

Ryhmän ei ole tarpeen itse kellottaa sekuntitarkkuudella omaa etenemistään, mutta on syytä tarkistaa tilanne esimerkiksi taukokioskilla. Lisäksi ryhmän tulee havainnoida tilannetta sekä edessä että takana. Ryhmän on pysyttävä edellisen ryhmän vauhdissa, ellei nyt sitten eteen ole sattunut joku niistä ”juoksijaryhmistä”, joita aina silloin tällöin kentälle ilmaantuu. Jos peliryhmä jää jälkeen yhden reiän verran, siirtyy etuoikeus pelaamiseen takana tulevalle ryhmälle. Hitaamman ryhmän on tällöin annettava takana tuleville ohituslupa, olipa takana tulevassa ryhmässä yksi tai useampi pelaaja. Kilpailussa tämä on äärimmäinen keino, harjoituskierroksilla ohitusluvan antamisen tulisi sen sijaan olla rutiinia. Vajaan kierroksen pelaavilla ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia erityiskohtelua täyttä kierrosta pelaavilta.

Pistebogey on pelimuoto, joka antaa epätasaisemminkin pelaaville golfareille mahdollisuuden pelata ns. bufferituloksia tai paremminkin ja antaa siten mahdollisuuden menestyä kilpailuissa. Samalla on muistettava, että pistebogeyn tarkoituksena on nopeuttaa pelaamista. Kun pisteitä ei enää ole tulossa, on pallo syytä poistaa pelistä ja siten nopeuttaa ryhmän toimintaa. Samalla pelaaja antaa muulle ryhmälle ”tilaa” pelata ja voi itse keskittyä seuraavaan väylään. Miksi turhan päiten lisätä omaa piinaansa, kun voi lähteä positiivisin ajatuksin uudelle väylälle ja kohti positiivisia tuloksia.

Pelinopeus koostuu eri tekijöistä, mutta ennen kaikkea on jokaisen pelaajan omalta osaltaan tosissaan yritettävä pelata ripeästi. Jos tuomari puuttuu pelinopeuteen, on jokaisen noudatettava annettuja määräyksiä. Jokaisen on oltava valmiina pelaamaan, kun on vuoro lyödä. Mailan voi valita ajoissa ja pallolle voi siirtyä heti kun se on turvallista, ja ei häiritse lyöntivuorossa olevaa pelaajaa. Etäisyyden lipulle voi tarkistaa tai mitata samalla, kun menee pallolleen.
Ryhmän pallojen hajautuessa eri puolille pelialuetta ei ole tarpeen, että kaikki ryntäävät etsimään mahdollisesti kadonnutta palloa, vaan on järkevää, että selvät tapaukset pelataan ensin ja ongelman selvittelyyn ryhdytään vasta sen jälkeen. Samanaikaisesti pallonsa väylältä sivuun lyönyt henkilö toki etsii karkulaista kaiken aikaa, turvallisuuden asettamat vaatimukset huomioon ottaen. Ja tiiltähän oli tietysti jo lyöty varapallo, jolla peli jatkuu, jos pelipalo ei löydy sen etsimiseen varatun ajan kuluessa.

Kadoksissa olevan pallon etsiminen on yksi mahdollisuus päästää takana tulevat pelaajat ohi. Tästä on annettava selvät merkit ja samalla on poistuttava väylän sivuun. Ohitustilanteen jälkeen peliä voi jatkaa, kun ohittava ryhmä on turvallisen etäisyyden päässä.

Metsään jouduttaessa tai viheriön ympäristössä mukaan tulee ottaa valmiiksi riittävä määrä mailoja, jos nyt ei kuljeta kantobägiä mukanaan. Viheriön läheisyydessä pelaajan tulee jättää varusteensa valmiiksi paikkaan, josta pääsee jatkamaan sujuvasti seuraavalle väylälle. Next-tee –merkki on aika usein juuri sopiva paikka!

Viheriöllä voi valmistautua omaan puttausvuoroonsa tutkimalla puttilinjat samalla kun toiset puttaavat. Liikehdintä ja muu toiminta viheriöllä ei saa kuitenkaan häiritä vuorossa olevaa puttaajaa. Toisen puttilinjalla ei ole esimerkiksi soveliasta seistä, kun hän puttaa. ”Valmiin pelaamisen” hengessä voivat lähempänä reikää olevat putata pallonsa pois samalla, kun kauimpana oleva vielä kiertää viheriötä varusteidensa kanssa. Tästä on tietysti kohteliasta sopia kyseisen henkilön kanssa.

Kun kaikki ovat putanneet, on ryhmän poistuttava viheriöltä ripeästi ja merkinnät tuloskorttiin tehdään matkalla seuraavalle avauspaikalle.
Golf on mitä suurimmassa määrin yksilölaji, ja pelinsä kanssa, sujuu se tai ei, jokainen on yksin. Jos ryhmässä yhden pelaajan peli ei suju, tulee muun ryhmän aistia herkällä mielellä, mikä olisi siinä tilanteessa paras tapa tukea pelaajaa. Joskus se voi olla kohtelias vaikeneminen golfista ja sen ihmeellisyyksistä.

Jokainen voi myös edesauttaa sitä, että kierros käynnistyy hyvin saapumalla hyvissä ajoin kilpailuun tai harjoituskierrokselle ja käyttämällä itselleen sopivan ajan rangella sekä lähiharjoittelupaikoilla.

Avoin ja positiivinen asenne uusia kanssapelaajia ja golftuttavuuksia kohtaan antaa itselle hyvän fiiliksen ja muistuttaa samalla siitä, mistä tässä sosiaalisessa ja hienossa lajissa on kyse.

Jukka Röyti, kapteeni ja kilpailutoimikunnan johtaja

TAVAT KUNNIAAN – KAPTEENIN MIETTEITÄ

Kelit kohenevat ja lomalaiset täyttävät kentän. On syytä palauttaa mieliin muutamia kentällä toimimiseen liittyviä seikkoja.

Kentän hoito: kentänhoitohenkilöstö on taistellut koko kauden alun luontoa vastaan, ja toivon, että heidän ei tarvitse jatkossa taistella meitä pelaajia vastaan. Siis: nyt viimeistään otetaan lyöntijälkien paikkaaminen ja pallon alastulojälkien korjaaminen tavaksi. On ikävä huomata, että pelaajamme jättävät aivan liian usein nämä toimenpiteet tekemättä. Asiantuntijat sanovat, että niitä ei voi jättää takana tulevien tehtäväksi, vaan vauriot pitää korjata heti, muutoin ne jäävät pysyviksi. Jokainen vaurio antaa jälleen mahdollisuuden kasvitautien ja muiden tuhojen leviämiseen kentälle. Caddiemaster pyytää ”pistokoe” –päivinä pelaajia ilmoittautumisen yhteydessä näyttämään greenihaarukkansa, eli pidetään se taskussa, ei bägin kätköissä.

Kentänhoitohenkilöstön ja pelaajien yhteispeli: kentänhoitohenkilöstö lähtee kentälle pari tuntia aikaisemmin kuin me pelaajat. Sen pitäisi riittää siihen, että pelit pääsevät alkamaan sujuvasti ja kentänhoitajat ehtivät ”alta pois” ja valmistella kentän pelaajille. Jos aamupelaajat törmäävät kentänhoitotoimenpiteisiin, on kyseessä poikkeus, joka johtuu rikkoutuneesta koneesta tai muusta häiriöstä toiminnassa, tai pitempää aikaa vaativasta toimenpiteestä. Ennen ajanvarauksen aukeamista pelaamaan lähtevien jäseniemme ja osakkaiden täytyy puolestaan tiedostaa se, että pelaaja väistää konetta, eikä toisin päin. Kenttä aukeaa virallisesti ajanvarauksen auettua, ja mm. vakuutusten vuoksi on pelaajamme ehdottomasti käytävä merkitsemässä nimensä kierroskirjaan. Kaiken tämän summana, ”koneiden ja pelaajien kohtaamisessa” vaaditaan yhteistyötä ja pelisilmää sekä toisen osapuolen kunnioittamista. On kuitenkin niin, että koneita kuljettavat ja käyttävät ihmiset.

Tervehtiminen: Golfarit tunnetaan hyvästä käytöksestä. Tervehditään siis tuttuja ja vieraita, pelaajia ja kenttähenkilökuntaa. Tärkeää on myös muiden pelaajien huomioiminen hyvällä käytöksellä sekä turvallisuutta korostaen: FORE –huutoa ei tule jarrutella, vaan tarvittaessa kajauttaa se kovaa, mikäli pallo katoaa näkyvistä tai ohjautuu muita kohti. Muistakaa myös pitää riittävän pitkä etäisyys edellä meneviin pelaajiin.  Sopimattomaan käytökseen ja turvallisuuden laiminlyöntiin puututaan, toivottavasti niitä tapauksia ei edes tule. Kaikkiaan on hyvä muistaa, että emme ole kentällä yksin, pelaamme peliämme muut pelaajat huomioiden sekä kannustamme uusia pelaajia heidän aloittaessaan lajia.

Lopuksi:

”Sopivina annoksina golf on hyvä liikuntamuoto” (pelaaja 24h golfia -urakan loppusuoralla)

”Kun harrastus on intohimo, se vie kaiken siihen varatun ajan” (eräs kommentti keskusteluun, pelatako 9 vai 18 väylää)